vevemedia

Tarkastelen Instagram-tiliäni ja samalla vilkaisen hieman myös Facebook-profiiliani. Liityin Facebookiin 2008 eli melko pian sen Suomeen rantautumisen jälkeen. Vuonna 2011 perustin tilin Instagramiin, ja se tuntui enemmän omalta. Facebookissa en ole vuosiin julkaissut seinälläni mitään, harvoin edes tykkään muiden julkaisuista. Viimeisin julkaisuni on vuodelta 2013. Olen aktiivinen ainoastaan suljetuissa ryhmissä. Minulla on liikaa kavereita Facebookissa, kavereita, joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä vuosikausiin. En halua, että he näkevät päivityksiäni, enkä toisaalta jaksa nähdä vaivaa jakaakseni kavereitani eri ryhmiin, sillä Facebook ei ole alusta, jossa ikätoverini kommunikoivat, sillä keski-ikäiset ovat vallanneet sen itselleen.  Lukioaikoina jo Instagramissa olevat kaverini houkuttelivat minua mukaan, mutta vastustelin pitkään. Tuolloin, liekö syynä ollut ikä, somebuumi vai näiden herkullisen myrkyllinen sekoitus, oli kavereiden, seuraajien ja tykkäyste...

Tarkastelen tekstissäni nuorisotoimen mediakasvatusta sekä Ylen Uutisluokan toimintaa mediakasvattajana. Kummankin toimijan tavoitteena lienee saavuttaa medioituneen ajan lapset ja nuoret ja kasvattaa heistä kriittisiä kansalaisia. Nuorisotoimen ongelmana näyttäytyy kasvattajien osaamisen ja ajan puute. Työntekijät kokevat oman digitaalisten välineiden osaamisensa heikkona, mikä johtaa pelkokeskeiseen ajatteluun, joka puolestaan aiheuttaa epätasaista jakaantumista mediataitojen osa-alueiden kesken. Aikuiset eivät osaa erotella eri medioita toisistaan, ja joitain he eivät tunnista medioiksi lainkaan. Digitaaliseksi mediaksi mielletään ainoastaan sosiaalinen media. Nuorisotoimen työntekijät haluavat oppia käyttämään mediaa, etenkin sosiaalista. He haluavat ymmärtää ja auttaa, mutta mielestäni tämä johtaa tilanteeseen, jossa nuoret ja heitä digimaailmaan luotsaavat aikuiset ovat samassa verkkoympäristöstä aivan eri syistä. Lapset ja nuoret elävät elämäänsä myös digitaalisessa maail...