Kriittiseksi kansalaiseksi

Tarkastelen tekstissäni nuorisotoimen mediakasvatusta sekä Ylen Uutisluokan toimintaa mediakasvattajana. Kummankin toimijan tavoitteena lienee saavuttaa medioituneen ajan lapset ja nuoret ja kasvattaa heistä kriittisiä kansalaisia. Nuorisotoimen ongelmana näyttäytyy kasvattajien osaamisen ja ajan puute. Työntekijät kokevat oman digitaalisten välineiden osaamisensa heikkona, mikä johtaa pelkokeskeiseen ajatteluun, joka puolestaan aiheuttaa epätasaista jakaantumista mediataitojen osa-alueiden kesken. Aikuiset eivät osaa erotella eri medioita toisistaan, ja joitain he eivät tunnista medioiksi lainkaan. Digitaaliseksi mediaksi mielletään ainoastaan sosiaalinen media.

Nuorisotoimen työntekijät haluavat oppia käyttämään mediaa, etenkin sosiaalista. He haluavat ymmärtää ja auttaa, mutta mielestäni tämä johtaa tilanteeseen, jossa nuoret ja heitä digimaailmaan luotsaavat aikuiset ovat samassa verkkoympäristöstä aivan eri syistä. Lapset ja nuoret elävät elämäänsä myös digitaalisessa maailmassa, tuntuu, että aikuiset käyttäisivät sosiaalista mediaa ainoastaan heidän tavoittamiseensa, jolloin käyttäjäkokemus on täysin erilainen. Tähän lienee osasyynä nuoriso-ohjaajien ikäjakauma, sillä osa on kouluttautunut ennen medioitumista, median vallankaappausta, ja nyt heidän odotetaan digiloikkaavan saman pituisella askelluksella puolta nuoremman kollegan kanssa. Odotus on kohtuuton, ja lisäkoulutukselle on selkeä tarve nuorisotoimessa, oli se sitten työnantajan järjestämää tai oman aktiivisuuden ansiota.

Luovia ja esteettisiä taitoja ei harjoitella yhdessä aikuisen kanssa. Pidän tätä sekä hyvänä että huonona asiana. Nuorisotoimi on tekemisissä nuoren kanssa pääsääntöisesti tämän vapaa-ajalla, jolloin nuoren tulisikin saada olla oma itsensä, ilman tehtävänantoja. Tällöin nuori saa julkaista omaa mediamakuaan vastaavaa sisältöä itselleen mieluisassa ympäristössä. Mutta kaipaako nuori apua oman mediamakunsa löytämiseen? Yläasteikäisen maailmankuva on vielä melko kapea, ja repertuaarin laajentaminen voisi avata uusia näkökulmia. Kouluissa sosiaalista mediaa käytetään opetuksessa suhteellisen vähän, joten esimerkiksi Instagram-teemaviikot voisi olla yksi vaihtoehto: nuoret toteuttaisivat yhtenäisen kuvan ja kuvatekstin tietystä näkökulmasta.

Ilman aikuisen valvontaa nuorten vuorovaikutus keskenään on vapaampaa, ja sama koskenee digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvaa viestintää. Kun aikuinen, oli se sitten nuoriso-ohjaaja, vanhempi tai kuka tahansa, on valvomassa, ei nuorten välinen vuorovaikutus ole aitoa. Nuori kaipaa ohjausta ja tukea, jotta ymmärtää mediassa esitettyjä näkökulmia ja osaa esittää omansa perustellusti, mutta raja vahtimisen ja ohjaamisen välillä tuntuu olevan hiuksenhieno ja helposti ylitettävissä. Koska nuorisotoimen työntekijät eivät käsitä mediaksi muuta kuin sosiaalisen median, en usko, että he käyvät nuorten kanssa läpi yksityisen ja julkisen alueen eroja.

Olen epäilevä nuorisotoimen kriittisten tulkintataitojen kasvattamista kohtaan. En näe, miten mediaa pelkäävä voi opettaa jotakuta olemaan sitä kohtaan kriittinen. Kriittiset tulkintataidot kehittyvät erilaisiin mediasisältöihin tutustuessa, enkä ole vakuuttunut, että eri medioita tutkitaan tarpeeksi.

Turvataidot korostuvat liiaksi, tuskin aina ja kaikkien toimesta, mutta eräskin haastateltava sanoo, että vie lapset ”mieluummin mettään kuin nettiin”. Miksi? Koen häiritseväksi ajatuksen, että lapset ja nuoret pitäisi pelastaa netiltä - liian myöhäistä. Toki elämässä pitää olla muutakin kuin digitaalinen todellisuus, mutta jos ohjaajat, tai ketkä tahansa, jotka lasten ja nuorten kanssa ovat tekemisissä, itse opettelisivat käyttämään mediaa, ei mettään tarvitsisi karata.

Toisin sanoen, nuorisotoimen mediakasvatus on somekasvatusta. Siitä puuttuu tuotetun median tarkastelu lähes kokonaan, mutta onneksi tähän tarkoitukseen on Yle Uutisluokka, jossa nuoret pääsevät Ylen toimittajien opastamana tuottamaan erilaisia uutisia. Lapset ja nuoret oppivat, miten uutisia tehdään, millaisia erilaisia lähestymistapoja on ja että joku aina tekee uutisen. He saavat toteuttaa itseään tekemällä omanlaisensa uutisen ja näkevät, miten eri tavoin aiheita voi käsitellä. Uutisluokka tekee myös kouluvierailuja sekä opetusmateriaalia medialukutaidosta, vierailija puhuu esimerkiksi sananvapaudesta tai valeuutisista. On hienoa, että näin nuoret pääsevät näkemään, miten mediatalot tuottavat sisältöä, miten uutisaiheet ja niiden toteuttamistavat valitaan.

Nuorisotoimi keskittyy nuorten turvaamiseen sosiaalisessa mediassa, ja heidän mediakasvatuksensa vaikuttaakin keskittyvän ainoastaan sosiaaliseen mediaan. Yle Uutisluokka taas paneutuu laajasti erilaisiin mediavälineisiin, niin niihin, joita saatamme uskoa kyseenalaistamatta kuin valeuutisiin ja videohuijauksiinkin. Uutisluokan yksi mediakasvatustavoite on opettaa nuoria suhtautumaan kriittisesti myös virallisina pidettyihin lähteisiin. Mediakasvatuksen tavoitteen pitääkin olla aina laaja-alainen, koska mediakenttä on laaja-alainen.